Maija Boren syksyblogi

 Kilpailukauteen valmistautuminen

Syksy on edennyt nopeasti ja talvi alkaa lähestyä. Hiihtäjälle se tarkoittaa kilpailukauden alkua. Tässä pieni vilkaisu Maijan syksyyn ja harjoitteluun.

Kesäloman jälkeen palasin Vuokattiin, opiskelupaikkakunnalle. Vuokatissa syksy on mennyt mukavasti, koulu ja reenit ovat pitäneet huolta ettei tekeminen lopu kesken. Syksyllä saa aina lisää motivaatiota harjoitteluun kun tajuaa, että pian kisakausi oikeasti alkaa. 

Lukiossa käyntiin lähti 3.vuosiluokka. Tällä hetkellä käyn 3.5 vuoden sunnitelmalla, joten ensimmäiset kirjoitukset ovat vasta keväällä. Ensimmäinen koeviikko on kuitenkin jo ohitse ja toinen jakso alkaakin jo ensi viikolla. Odotan myös syyslomaa niin pääsee kotiin käymään ja huilata hetken kouluhommista. 

Syksyn tavoite oli päästä kisaamaan rullahiihdon SM-kisoissa. Kuitenkin syksyisin on paljon flunssia liikeellä, joten sairastuin juuri viikko ennen kisoja. Tervehdyin juuri pari päivää ennen kisoja, joten valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen. Kisoihin pääsin ja sijoitus oli 7., mutta N20 sarjassa oli vain 9 kisaajaa paikalla sillä todella moni oli sairaana.  Kisoista ei jäänyt paljoa sanottavaa, joten katseet talvea kohti.

Kisojen jälkeen aloitettiin hiihto hiihtotunnelissa. Oli mukava palata pikku hiljaa oikeille suksille rullahiihdon jälkeen. Kesän tavoitteena oli parantaa tekniikkaa. Siinä olenkin onnistunut ja tasatyöntö on kehittynyt alkukesään verrattuna. Meillä on Vuokatissa ollut myös leirejä, joten kavereiden kanssa on päässyt reenaamaan.

Syksyllä ohjelmassa on paljon pitkiä lenkkejä. Syksyinen luonto on kaunis ja ilma on raikasta, joten lenkkeily menee mukavasti värikkäissä maisemissa.  Kahden viikon päästä pitäisi hiihtää jo ensilumenladulla Vuokatissa. Parin kuukauden päästä pääsee jo kilpailemaan ensimmäisiä kertoja Kainuun talvikisoissa ja Suomen Cup kilpailussa Vuokatissa. Siihen asti reenaaminen jatkuu ja yritetään pysyä terveenä!

Teksti ja kuvat: Maija Boren

Maija Boren kesäblogi 4

Lipinlahti kesämökkeilijän näkökulmasta

Kesä alkaa olemaan lopuillaan ja lomat on vietetty. Koulut alkaa ja monilla on edessä arkeen paluu. Haastattelin Raija Särkkää, kenet tiedetään Lipinlahden pitkäaikaisena mökkeilijänä.

Raija on viettänyt 85 kesää Lipinlahdella, suvun kesämökillä. Hänellä on lämmin suhde Lipinlahteen. Hänen suku aloitti 1912-vuonna viettämään kesää Lipinlahdella. Vähitellen pihapiiriin rakennettiin huvila vuonna 1926, ja myöhemmin myös talvilämmin mökki on rakennettu.

Raijan kesä on mennyt hyvin, luonnon rauhassa mökkeillessä ja konserteista nauttian Nurmeksen musiikkiviikoilla. Mökille hän saapui ennen juhannusta ja mökkeilee vielä syyskuun alkuun asti.

Raijan lempiasioita Lipinlahdessa ovat luonto, hiljaisuus, ja mukavat naapurit. Joka kesä nämä asiat saavat Raijan tulemaan mökille. On tullut monen sukupolven ystäviä, kertoi Raija. Myös Nurmeksen kesämusiikki on tärkeä tapahtuma ja sitä oli mukava käydä katsomassa, kuten aikaisempinakin kesinä.

Myös lapsenlapsi perheen vierailu on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Oli mukava puuhata ja leikkiä 5- ja 2-vuotiaiden poikien kanssa lomalla.

"Lipinlahti on oikein hyvä paikka kesämökille! Tämä on rauhallinen, ei liikaa mökkejä, hyvät naapurit ja luontokin on lähellä." Raija kertoi.

Lipinlahden suosikkipaikka on varmasti oma mökki. 
Siellä on paljon muistoja ja tunnelmaa. Myös aikaisemmin maalaistalojen heinätyöt sekä hevosella ratsastus on ollut kivaa tekemistä kesälomilla. Raija on myös nuorena ollut aktiivinen nuorisoseuran hommissa. Juurikin Tuohuspirtillä on tullut käytyä ja pidettyä iltamia, sekä talkoiltu. On myös kesäisin pelattu lentopalloa sekä muita pelejä nuorempana.

Lopuksi vielä Raija halusi kiittää kivoja ihmisiä, naapureita ja ystäviä, jotka ovat ottaneet heidät hyvin vastaan ja tekevät kesistä mukavia viettää Lipinlahdella.



Teksti ja kuvat: Maija Boren

Maija Boren kesäblogi 3

 Kesämatkailijan Lipinlahti 

Kohtavaaran juna-pysäkki

Lipinlahdessa sijaitsee juna-pysäkki, josta juna menee ohitse neljä kertaa päivän aikana. Junalla pääsee Nurmeksen keskustaan ja Joensuuhun. 

Kävin yhden päivän aikana tarkkailemassa pysäkillä matkustajia. Aamujunaan, joka meni Joensuuhun ei noussut ketään. 

Iltapäivällä nousin itse junan kyytiin Lipinlahdesta ja matkustin Lieksaan näkemään ystäviäni. Lipinlahden junayhteys on ollut tärkeä ainakin minulle. Yläasteella harrastin vielä yleisurheilua ja harjoitukset olivat Lieksassa. Menin usein junalla. Junan aikataulut ovat hyvät, sillä iltapäivän junalla pääsi viideksi harjoituksiin ja iltajunalla takaisin kotiin kahdeksaksi. Tämä on mahdollistanut monet harjoituskerrat kun muuta kyytiä ei ole ollut. Junalippukaan ei ole liian kallis lapsille tai opiskelijalle. Varsinkin nyt tulee halvemmaksi matkustaa junalla kuin ajaa autolla.

Sama iltana, tulin iltajunalla kahden kaverini kanssa Lipinlahteen.

Seuraavana päivänä saatoin heidät asemalle. Heidänkin mielestä junayhteys on tärkeä ja aikataulut ovat hyvät. Junayhteys on tärkeä monelle nuorelle, sillä kaikilla ei ole omia kulkuvälineitä.

Toivottavasti Kohtavaaran pysäkki säilyy ja saa sinutkin nousemaan siitä junan kyytiin!

Opistonrannan uimaranta

Vierailin myös Opistonrannan uimarannalla yhtenä aurinkoisena kesäpäivänä. 
Kesäpäivästä oli nauttimassa Liisa ja hänen lapsensa. 

Lipinlahteen heidät oli tuonut mummola ja Liisakin on alunperin lipinlahtelainen.
Heidän mielestä ranta on rauhallinen, mikä on mukava lapsiperheelle. Lasten mielestä vesikin oli lämmintä ja sinne oli kiva hypätä kerta toisensa jälkeen. 

Kyselin parannus ehdotuksia ja sain muutaman hyvän idean, jotka pystyn itsekkin allekirjoittamaan.

Uimarannalle olisi kiva saada hiekkaranta. Tällä hetkellä rannasta käsin on huono lähteä uimaan sillä pohja on mutainen ja rannassa heinikkoa. 
Lapsien mielestä myös jonkin näköinen hyppylauta olisi mukava laiturille.
Liisa muisteli, että ennen on ollut irtonainen auringon ottolaituri vähän kauempana rannasta jonne piti uida. Se oli mukava nuoruudessa. 

Tulipiste voisi olla rannalla myös niin saisi paistettua makkarat vaikka uinnin jälkeen.

Heillä on tullut käytyä rannalla jo aiemmin tänä kesänä ja suosittelevat muillekin rauhallista rantaa.

Teksti ja kuvat: Maija Boren

Maija Boren: kesäblogi 2

Urheilijan kesäpäivä

Tervetuloa seuraamaan päivääni urheilijana. Olen siis Maija, ja harrastan maastohiihtoa.

Opiskelen Sotkamon urheilulukiossa ja muutin sinne hyvien harjoitusolosuhteiden ja valmennuksen takia kaksi vuotta sitten. Suurimman osan kesästä vietän kuitenkin kotona, Nurmeksessa.

Olen harrastanut monia eri lajeja kuten jalkapalloa ja yleisurheilua hiihdon lisäksi. Tällä hetkellä keskityn vain hiihtoon. Kesällä kuitenkin harjoittelu on monipuolista ja saa vaihtelua talven jälkeen.

Tämän päivän ohjelmassa oli kaksi harjoitusta. Heräsin ilman kelloa yhdeksän aikaan. Sitten söin aamiaisen, sehän on päivän tärkein ateria. Tein muut aamutoimet ja laitoin harjoitustavarat kuntoon. Ennätin treenaamaan jo kymmeneksi.

Aamulla ohjelmassa oli loikkaharjoitus. Toteutin treeniin Ellun Lenkin pururadoilla.

Alkulämmittelyksi pyöräilin sinne noin 25 minuuttia. Siellä tein ihan ensiksi aktivointiliikkeitä jaloille.

Näitä liikkeitä onkin tullut tehtyä.
Viime talvena oli aika paljon ongelmia jalkojen kanssa, jotka kipeytyivät vapaan hiihdossa. En päässyt koko talvena juurikaan hiihtämään vapaata ilman kipua jaloissa. Sain fysioterapeutilta liikkeitä joilla jalkoja voisi vahvistaa.
Tällä hetkellä pystyn treenaamaan hyvin sillä en ole hiihtänyt vapaata joka kipeyttää jalat. Tavoitteena olisi parantaa peruskestävyyttä muilla harjoituksilla. Toivottavasti ensi talvena pääsisi hiihtämään myös vapaan hiihtoa terveillä jaloilla.

Alkuverryttelyn jälkeen aloin tekemään erilaisia loikkia, pysähdyksillä ja ilman. Tämän treenin tavoite oli hakea terävyyttä ja samalla tasapainoa.
Treeni onnistui mielestäni hyvin. Valitsin tähän treeniin juurikin pehmeän pururadan, joka vaimentaa iskutusta jaloille. Lopuksi vielä pyöräilin kotiin.

Treeni oli onnistunut ja sen jälkeen palasin takaisin kotiin. Treenin jälkeen on tärkeä syödä heti, jotta palautuminen lähtee käyntiin. Joten sitten söin lounasta.
Lounaan jälkeen vain lepäilin ja kävin uimassa Pielisessä kun oli melkein +30 astetta lämmintä. Pyrin tekemään treenit aamuisin ja iltaisin enkä keskipäivällä kun lämpötila on korkein. Treeneistä saa myös paremmin irti kun kuumuus ei syö kaikkia voimia.

Illan treenissä oli peruskestävyyslenkki rullasuksilla. Treenin tarkoitus oli olla palauttava kun aamun treeni oli ollut jo sen verran rankka.  Treenin tavoite oli keskittyä tasatyöntöön ja suurin osa lenkistä meni siis tasuria työnnellessä ja musiikkia kuunnellessa. Treenin kesto oli vajaa kaksi tuntia.

Tasatyöntö on myös yksi minun suuri kehityskohde ensi talvelle. Siitä pitäisi saada tehokkaampaan ja oppia käyttämään myös jalkoja. Viime talvena parhaiten meni juurikin perinteisen kilpailut, mutta toivottavasti ensi talvena tasatyöntö on vahvuuteni.

Treenin jälkeen menin taas kotiin ja syömään suoraan. Hetken aikaa lepäilin kotona, jonka jälkeen lähdin frisbeegolfaamaan kavereiden kanssa.
Tykkään viettää aikaa kavereiden kanssa ja tehdä muutakin treenien ohessa.
Loppu ilta meni siis oikeastaan ulkona kesäillasta nauttien. Illalla käytiin vielä uimassa, se palauttaa mukavasti lihaksia ja virkistää oloa.

Edelliseltä kaudelta ei ole paljoa hyvää sanottavaa juurikin terveyssyiden vuoksi. Kilpailukauden aikana sairastin vielä koronan, jonka jälkioireiden ja tautien kanssa meni melkein kuukausi.
Keväälläkin sairastelukierre jatkui ja uuden kauden harjoittelu lähti pätkittäin liikkeelle. Nyt kuitenkin on päästy voiton puolella ja treenit tuntuvat kulkevan hyvin. Toivottavasti nyt vain pysyisi terveenä ja saisi hyvän harjoituskauden ennen syksyä ja lumille siirtymistä.
Ensi kauden tavoitteita ovat hyvä ja ehjä kisakausi, ja pysyä terveenä.

Tällaisia ovat treenipäiväni yleensä.
Joskus on vain yksi treeni jolloin päiviin jää enemmän vapaa-aikaa.
Tykkään myös siitä kun kesäisin treenit ovat monipuolisia ja erilaisia. Joskus hiihtoa, juoksua, pyöräilyä, loikkia ja paljon muuta.

On se mukava kun saa tehdä sitä mistä tykkää!

Teksti ja kuvat: Maija Boren

Maija Boren: kesäblogi 1

 

Avoimet Kylät -tapahtumapäivä 11.6. Tuohuspirtillä

Teksti: Maija Boren

Kuva: Maija Boren

Viime viikonloppuna vietettiin Avoimet Kylät päivää myös Lipinlahdella, Tuohuspirtillä.

Sää suosi meitä ja aurinko paistoi koko päivän. Tuohuspirtillä vieraili lähes 50 ihmistä koko päivän aikana.

Kuva: Maija Boren

Päivä alkoi 9.30 kun Haikolan Talon ”renki” Jari Lampinen lähti ohjaamaan maisemakävelyä Toivontornille.

Kävin haastattelemassa kävelijöitä reissun jälkeen. Kierroksella oli ollut Markku sekä Päivi ja Teemu Janakkalasta. Matka oli taittunut mukavasti maisemia ihastellessa ja linnun laulua kuunnellessa. He olivat pysähdelleet ja lukeneet taulut jotka kertovat mm. alueen historiasta. Kaikki suosittelivat Toivontornin kierrosta.

Päivä jatkui kun Tuohuspirtin pihaan saapui Anumari Suhonen kahden kiltin vuohen kanssa. Vuohia voi käydä katsomassa kesällä työaikaan Nurmeksen museon luona Ikolantiellä.

Kuva: Maija Boren

Myös lapsille oli järjestetty ohjelmaa koko päiväksi. Halukkaat pääsivät kokeilemaan kivien maalaamista leppäkertuiksi. Leppäkerttu pöydän järjesti kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Roosa Peltonen.

Monia kiinnosti myös upea pelastusauto joka saapui paikalle myöhemmin. Lapsille oli myös ”ongintaa”.

Kuva: Jukka Eskelinen

Puolenpäivän aikaan pihaan saapui pelastusauto sekä pelastuslaitoksen huoltoauto.

Ohjelmassa oli kalusto- ja toimintainfoa, pelastusauton tutkimista sekä alkusammutus-näytös.
Halukkaat pääsivät itsekin harjoittelemaan sammuttamista, jotta osaisivat toimia tosipaikan tullen oikealla tavalla.

Päivä oli onnistunut ja mukava!

Kuva: Maija Boren